Irtikytkentä Venäjän energiasta edistää energiamurrosta, jossa Suomi on energiajärjestelmänsä monipuolisuuden ja huoltovarmuusajattelun takia etumatkalla moneen muuhun maahan nähden. Energiamurrosta ei silti Suomessa kuin ei muuallakaan Euroopassa voi jatkossa edistää ilman ymmärrystä käsillä olevan energiakriisin ristiin kytkennöistä.
Euroopassa, myös Suomessa uskottiin vahvasti energiakaupan luomaan keskinäisriippuvuuteen Venäjän ja Euroopan välillä. Paperilla asetelma näytti jopa olevan Euroopan hallitsema, sillä kolmannes Euroopan tuomasta energiasta oli peräisin Venäjältä, mutta Euroopan markkinoille meni reilusti yli puolet Venäjän energiaviennistä.
Saksan Ostpolitikin ajatus, joka oli pitkälle linjassa Suomenkin idänpolitiikan kanssa, nojasi taloudellisen järjen imperatiiviin: kaupan uskottiin olevan rauhallista yhteiseloa edistävä voima. Pidettiin mahdottomana, että Venäjä rikkoisi keskinäisriippuvuuden. Venäläisen imperialismin koko kuva paljastui vankkumattomillekin keskinäisriippuvuuteen luottaville ja Venäjän myötäilijöille vuonna 2022: talous on Putinin Venäjän suurvalta-ambitiolle alisteinen.
Helmikuulle 2022 tultaessa Suomi oli merkittävästi venäläisestä energiasta riippuvainen, kuten useat EU-maat. Suomen tilanne kuitenkin poikkeaa monesta EU-maasta siksi, että vaikka Suomessa ulkopoliittista syistä nojattiin neuvostoliittolaiseen ja sittemmin venäläiseen energiaan, suomalaiset rakensivat samalla monipuolisen ja verrattain resilientin energiajärjestelmän. Mikään energiasektori ei dominoi eli Suomen energiapaletti on hyvin hajautettu. Suomessa kaasun osuus on pieni, vain 6 prosenttia kokonaisenergiasta. Tämä on täysin vastakkainen verrattuna tšekkiläiseen tai saksalaiseen energiajärjestelmään, jossa kotitaloudet ovat suoraan materiaalisestikin kiinni venäläisessä kaasuvirrassa.
Suomen onni on ajoissa aloitettu vihreä siirtymä, jota ”Ruxit” vain voimistaa.
Suomen irtautuminen Venäjän energiasta on silti ollut haaste, koska kolmasosa kaikesta energiasta ja yli 60 prosenttia tuonnista on tullut Venäjältä. Suomen erikoisuus on ollut suuri kokonaisriippuvuus. Toinen täydellisen irtautumisen tiellä oleva este ovat pitkäaikaiset energiatoimitussopimukset, kuten uraanin tai LNG:n osalta, joista Suomi ei oikeusvaltiona voi lipsua siitäkään huolimatta, että sopimukset on tehty koko liudan kansainvälisiä sopimuksia rikkovan Venäjän kanssa.
Tästä huolimatta lähes kaikki energiavirrat Venäjältä Suomeen ovat jo tyrehtyneet. Tässä mielessä Suomi on paremmassa tilanteessa myös tulevaa vuotta katsoen kuin kaasusta riippuvaiset Keski-Euroopan maat.
Suomen onni on myös ajoissa aloitettu vihreä siirtymä, jota ”Ruxit” vain voimistaa. Jo nyt uusiutuvan energian osuus on yli 40 prosenttia, Euroopan kärkeä. Esimerkiksi Suomen tuulivoimakapasiteetti on tuplaantumassa vain kolmessa vuodessa, ja rinnalle suunnitellaan laajaa vetytaloutta. Tuulivoimaa rakennetaan etupäässä Länsi-Suomeen, sillä Itä-Suomeen tuulivoimaa ei toistaiseksi ole voitu sotilaallisista syistä rakentaa. Tähän ongelmaan etsitään paraikaa ratkaisua, mikä onkin välttämätöntä, sillä muuten alueellinen epätasa-arvo syvenee ja heikentää koko Suomen resilienssiä energiamurroksen edetessä.
Myös perinteisten energiasektoreiden saralla tapahtuu nyt paljon. Öljynjalostajayritys Neste vaihtoi venäläisen Uralsin muihin öljylaatuihin vain puolessa vuodessa, vaikka vuosikymmeniä erikoistui siperialaisen öljyn jalostamiseen. Neste myös kiihdyttää siirtymää pois fossiilisesta energiasta. Suomen ja Viron uusin yhteisinvestointi, Inkoon LNG-laivaterminaali, otettiin käyttöön loppuvuodesta 2022. Yhdessä Haminan LNG-terminaalin kanssa nämä korvaavat täysimittaisesti toukokuussa 2022 loppuneen venäläisen kaasun virran.
”Ruxit” ja energiatransitio ovat välttämättömiä niin demokratian puolustamisen ja ilmastonsuojelun edistämisen kuin Euroopan huoltovarmuuden ja kilpailukyvyn takaamiseksi.
Sähkösektorilla tilanne on tukalampi, sillä Pohjoismaiden Nordpoolin kautta Suomi on osa eurooppalaisia sähkömarkkinoita. Keski-Euroopassa sähkön hintaa on nostanut hupeneva ja siten kallis kaasu, ja korkea hinta välittyy myös Suomeen. Suomi varautuu tulevana vuonna, etenkin talviaikaan hallittuihin sähkökatkoihin, mikäli kulutus ylittää tarjonnan. Näin voi käydä kylminä pakkaspäivinä. Helpotusta tuo kuitenkin Olkiluoto 3 -ydinvoimala, joka aloittaa tuotannon vuonna 2023. Se kattaa samat 10 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta kuin Venäjän tuonti aiemmin.
Suomi on historiallisesti hyötynyt halvemmasta venäläisestä energiasta liki miljardi euroa vuodessa; merkittävää voittoa Venäjä-kaupalla ovat tehneet suuret suomalaiset energiayhtiöt Fortum, Neste ja Gasum. Moraalisesti olisi oikein, jos nämä idänkaupasta hyötyneet yhtiötä kautta Euroopan osallistuisivat venäläisestä energiasta irtautumisen kustannuksiin. Menneistä virheistä vastuun ottaminen vahvistaisi eurooppalaisten uskoa, että koko yhteiskunta on selättämässä energiakriisiä.
Suomi on energiajärjestelmänsä monipuolisuuden ja huoltovarmuusajattelun takia etumatkalla moneen muuhun maahan nähden, mutta energiamurrosta Suomessa kuin ei muuallakaan Euroopassa voi jatkossa edistää ilman ymmärrystä käsillä olevan energiakriisin ristiin kytkennöistä. ”Ruxit” ja energiatransitio ovat välttämättömiä niin demokratian puolustamisen ja ilmastonsuojelun edistämisen kuin Euroopan huoltovarmuuden ja kilpailukyvyn takaamiseksi.
