Suomen kiistaton vahvuus luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä on kattava luontotietomme, jonka ansiosta meillä on tarkka kuva luonnon köyhtymisen syistä ja tilanteen ratkaisemiseksi tarvittavista työkaluista. Siksi Suomella on niin halutessaan mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä luonnon monimuotoisuuden elpymisessä – mutta se edellyttää nykyistä määrätietoisempaa toimintaa, kirjoittaa professori Ilari E. Sääksjärvi.
Suomi tunnetaan maailmalla luonnosta, joka lumoaa karulla kauneudellaan. Luonto näkyy myös pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa, jonka tavoitteena on luontokadon pysäyttäminen ja yhteiskunnan kääntäminen luontopositiiviseksi. Luontopositiivisessa yhteiskunnassa luonnon monimuotoisuus on saatu elpymään.
Luonnon köyhtymisen pysäyttäminen ja luontopositiivisuuden saavuttaminen ovat myös valmisteilla olevan kansallisen luontostrategian päätavoitteet. Kunnianhimon taso on siis sekä kansainvälisesti että Suomessa asetettu korkealle, mutta onko tavoitteiden saavuttaminen käytännössä mahdollista?
Biodiversiteetti tarkoittaa elämää sen kaikissa eri ilmenemismuodoissa. Viimeisten vuosien aikana luonnonvaraisen elämän hiipuminen ihmistoiminnan takia on kohonnut ilmastonmuutoksen rinnalle yhteiskunnallisessa keskustelussa. Nousun takana on nopeasti kasvava tietoisuus siitä, että hyvinvoiva luonnon monimuotoisuus turvaa ihmisen talouden, terveyden ja turvallisuuden. Luonnon monimuotoisuuden ihmiselle tuottamat hyödyt varmistavat myös Suomen huoltovarmuutta ja muutoskestävyyttä epävarmaksi muuttuneessa maailman tilanteessa. Maailman Talousfoorumi on aiheesta nostanut ilmastonmuutoksen ja luonnon köyhtymisen vakavimmin ihmiskuntaa seuraavan vuosikymmenen aikana uhkaavien kehityskulkujen kärkeen.
Valitettavasti luonnon köyhtyminen etenee maailmanlaajuisesti. Sen pysäyttämisessä ei ole onnistuttu, mikä on johtunut erityisesti maakohtaisten sitovien velvoitteiden, järjestelmällisen seurannan ja riittävän rahoituksen puutteesta. Suomessakin luonnon monimuotoisuuden tila on heikentynyt jo vuosikymmenten ajan eikä riittäviä toimia luonnon elvyttämiseksi ole tehty.
Suomessa elävistä noin 48 000 eliölajista vajaa puolet tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on voitu arvioida kansainvälisten kriteerien mukaisesti.
Suomessa elävistä noin 48 000 eliölajista vajaa puolet tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on voitu arvioida kansainvälisten kriteerien mukaisesti. Vuonna 2019 julkaistun uhanalaisuusselvityksen mukaan näistä lajeista 11,9 prosenttia on uhanalaisia eli niiden sukupuuttoriski on kohonnut. Samanaikaisesti maamme 414 luontotyypistä, joita luonnehtivat niille ominaiset olosuhteet ja eliölajistot, jo 48 prosenttia on uhanalaisia.
Luonnon köyhtymistä aiheuttavat sekä Suomessa että maailmalla eniten maan- ja vesienkäyttö, eliölajien kestämätön hyödyntäminen, ilmastonmuutos, ympäristön saastuminen ja ihmisen toimesta uusille alueille siirtyvät vieraslajit. Juurisyiden ajurina toimii puolestaan ylikulutus. Suomessa luontokatoa aiheutuu eniten metsätaloudesta, joka on ensisijainen syy 733 eliölajin uhanalaisuudelle ja yksi uhka 1420 lajille.
Uhanalaisuusraporttien luoma tilannekuva on yhtenevä Suomen Luontopaneelin joulukuussa 2023 julkistaman laajan luontoselvityksen kanssa. Suomen luonnon tila ja tulevaisuus –raportti pureutui Suomen luonnon tilan kehitykseen vuosina 2000–2018 ja arvioi erilaisten skenaarioiden avulla luonnon tilaa parantavien toimien vaikutuksia vuosina 2020–2035. Raportin tavoitteena oli tunnistaa politiikkatoimia, joiden avulla Suomi voisi saavuttaa hallitusohjelman, kansainvälisten sitoumusten (EU:n biodiversiteettistrategia, COP15-biodiversiteettikehys) ja kansallisen luontostrategialuonnoksen päätavoitteet. Raportin mukaan luontotavoitteiden ja niiden saavuttamiseksi toimeenpantujen nykyisten toimenpiteiden välillä on merkittävä kuilu.
Luontotavoitteiden ja niiden saavuttamiseksi toimeenpantujen nykyisten toimenpiteiden välillä on merkittävä kuilu.
Tällä hetkellä tilanne näyttää huolestuttavalta, sillä luonnon köyhtymisen pysäyttämiseen ei panosteta riittävästi. On selvää, että kuilun kuromiseksi tarvitaan nykyistä pitkäjänteisempää luontopolitiikkaa. Suomen oman hallitusohjelman ja kansainvälisten sitoumusten tavoitteissa onnistumiseksi tarvitaan vaikuttaviksi todettujen toimien ja niiden riittävän resursoinnin vahvistamista, suojeltujen alueiden pinta-alan kasvattamista kansainvälisten sitoumusten mukaisesti sekä luonnon tilan parantamista myös suojelualueiden ulkopuolella. Lisäsuojelun jälkeenkin valtaosa Suomen pinta-alasta tulee olemaan talouskäytössä, joten sillä tehtävät toimet ovat tärkeitä luonnon elpymisen kannalta.
Suomen kiistaton vahvuus luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä on luontotieto, jota on kerätty pitkään ja systemaattisesti. Kansainvälisesti arvioiden tietämyksemme Suomen luonnon tilasta ja siinä tapahtuneista muutoksista on poikkeuksellisen korkeatasoista. Tiedon avulla on ollut mahdollista rakentaa tarkka kuva luonnon köyhtymisen syistä ja tilanteen ratkaisemiseksi tarvittavista työkaluista. Suomella siis on niin halutessaan mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä luonnon monimuotoisuuden elpymisessä.
Valtioiden ohella myös muut toimijat tarvitaan mukaan luontotyöhön. Biodiversiteettitutkijan näkökulmasta on erityisen ilahduttavaa, että yritykset ja sijoittajat ovat jo ryhtyneet määrätietoisiin toimiin luontohaittojen vähentämiseksi. Luontoteemat näkyvät myös eri aloilla kehittyvissä monimuotoisuustiekartoissa, jotka viitoittavat tietä kohti paremmin luontoa kunnioittavaa toimintaa. Luontokadon pysäyttämisessä on tässä ajanhetkessä tarjolla runsaasti edelläkävijöiden rooleja, joita eri toimialojen ja sektoreiden kannattaa tavoitella tosissaan.
Peli ei siis ole vielä menetetty, ja myös Luontopaneelin uusimmasta raportista välittyy toivo. Merkittävillä lisätoimilla ja panostuksilla kehitys on edelleen mahdollista kääntää suuntaan, jossa luonnon monimuotoisuus alkaisi elpyä vuoteen 2035 mennessä. Aikaa ei ole kuitenkaan hukattavaksi, sillä mitä kauemmin luonnon köyhtyminen jatkuu, sitä suuremmaksi kasvaa myös sen pysäyttämisen hintalappu.
Luontokadon pysäyttäminen on elämän suojelua. Tätä tärkeämpää tavoitetta on vaikea kuvitella.
