Suomen valtio noudattaa varainhankinnassaan viitelainastrategiaa. Valtio laskee vuosittain liikkeeseen 2–3 uutta euromääräistä sarjaobligaatiota, jotka heti liikkeeseenlaskuvaiheessa saavuttavat viitelainalta vaadittavan koon, jälkimarkkinoiden likviditeetin ja tarpeeksi laajan sijoittajapohjan. Kun sarjaobligaatio on saavuttanut viitelainastatuksen, valtion päämarkkinatakaajapankit antavat sille myynti- ja ostohintoja.
Viitelainojen ensimmäiset liikkeeseenlaskut valtio toteuttaa ns. syndikoitua liikkeeseenlaskua käyttäen. Tällä varmistetaan uuden lainan tasapainoinen sijoittajapohja ja pyritään turvaamaan vakaa hinnoittelu jälkimarkkinoilla. Olemassa olevien viitelainojen kantoja kasvatetaan myöhemmin Valtiokonttorin järjestämissä huutokaupoissa.
Viitelainojen lisäksi valtio voi laskea liikkeeseen pitkäaikaisia velkainstrumentteja myös muissa valuutoissa kuin euroissa. Euro Medium Term Note -ohjelman puitteissa voidaan laskea liikkeeseen lainoja eri valuutoissa. Kyseinen varainhankinta on viitelainastrategiaa täydentävä varainhankintamuoto.
Lyhytaikaista lainaa valtio hankkii laskemalla liikkeeseen velkasitoumuksia. Valtion velkasitoumusten enimmäismaturiteetti on yksi vuosi. Velkasitoumuksia Valtiokonttori laskee liikkeeseen huutokaupoissa, sekä sijoittajakysynnästä ja likviditeettitarpeesta riippuen myös muina aikoina.
Kassanhallinnan tärkein tehtävä on valtion maksuvalmiuden hoito ja turvaaminen. Valtiokonttori joko sijoittaa kassavaroja tai ottaa rahamarkkinoilta lyhytaikaista lainaa kulloisenkin tilanteen mukaan.