J. K. Paasikivi valtion lainanottajana

Presidentti J. K. Paasikiven syntymästä tulee tänään perjantaina kuluneeksi 150 vuotta. Hänet muistetaan erityisesti toisen maailmansodan aikaisena rauhanneuvottelijana ja toiminnasta tasavallan presidenttinä sodan jälkeen. Pitkään uraan mahtui kuitenkin paljon muutakin. Ehkä yksi vähiten tunnetuimmista tehtävistä oli toiminta valtion lainaneuvottelijana 1900-luvun alussa.

Paasikivi nimitettiin Valtiokonttorin ylitirehtööriksi eli pääjohtajaksi 1903. Viisi vuotta myöhemmin hänestä tuli Edvard Hjeltin senaattiin valtiovaraintoimituskunnan päällikkö – nykytermein valtiovarainministeri – vanhasuomalaisen puolueen edustajana. Yksi ensimmäisistä tehtävistä senaatissa oli uuden valtio-obligaation liikkeeseen lasku kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla rautatieinvestointien rahoittamiseksi.

Rahantarve osui hankalaan vaiheeseen, toinen sortokausi langetti kansainvälisissä pääomapiireissä epäilyksen varjon Suomen velanhoitokyvyn ylle. Käytännössä tämä näkyi Suomen lainakorkojen nousuna. Paasikivi kohtasi lainaneuvotteluissa myös muita, ehkä hieman yllättäviäkin vastoinkäymisiä.

Senaatti yritti aluksi Paasikiven johdolla laskea uuden obligaation liikkeeseen Pariisin pääomamarkkinoilla, kuten se oli edeltävinä vuosina toistuvasti tehnyt. Lainanotto epäonnistui Paasikiven harmiksi. Syynä oli Suomessa suunniteltu kieltolaki, joka olisi estänyt ranskalaisten viinien tuonnin Suomeen. Obligaatioiden liikkeeseen lasku edellytti ranskalaisten viranomaisten lupaa, jotka myös innokkaasti ajoivat ranskalaisten viininviljelijöiden asiaa.

Seuraavaksi Paasikivi kääntyi Lontoon markkinoiden puoleen. Juuri ennen joulua 1908 seuraavat tummat pilvet ilmaantuivat taivaanrannalle. Lontoosta ilmoitettiin, että paikallisissa lehdissä oli kirjoituksia juutalaisten huonosta kohtelusta suuriruhtinaskunnassa, mikä ei ollut hyväksi Suomen maineelle. Tällä kertaa Paasikivi onnistui voittamaan vastoinkäymiset. Hänen onnistui vakuuttaa C. J. Hambron pankkiirit, että Suomessa oltiin pikemminkin parantamassa juutalaisvähemmistön asemaa. Senaatti laski liikkeeseen tammikuussa 1909 Suomen valtion ensimmäisen puntaobligaation, joka vastasi suuruudeltaan yli puolta valtion vuoden verotuloista.

Obligaation liikkeeseen lasku jäi suuriruhtinaskunnan viimeiseksi ulkomaiseksi obligaatiolainaksi. Paasikiven kausi senaatissa päättyi vielä samana vuonna, virkansa Valtiokonttorissa hän jätti 1914 ja aloitti pian sen jälkeen pitkän uransa Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajana. Hänen toiminnastaan valtion lainanottajana jäi aikakirjoihin positiivinen mielikuva. Kauppalehti totesi pääkirjoituksessaan 13.1.1909: ”Valtiolainan hankkimispuuhaa on meidän puoleltamme johtanut valtiovaraintoimituskunnan uusi päällikkö, senaattori J. K. Paasikivi, joka on mieskohtaisesti ottanut tehokasta osaa asiaa koskeviin keskusteluihin.”