Viimeisen vuoden aikana valtion viitelainojen markkinavaihto on ollut laskusuunnassa. Tämä voidaan nähdä merkkinä ns. markkinalikviditeetin eli vaihdettavuuden heikentymisestä, kun samaan aikaan markkinoilla on voitu havaita samasta ilmiöstä kertovaa osto- ja myyntitarjousten välisten erojen leventymistä.
Osto- ja myyntinoteerausten välisten erojen levenemistä on voitu havaita myös muiden euromaiden valtionlainamarkkinoilla ja sen voidaan ajatella liittyvän epävarmuuden ja riskien kasvuun markkinoilla yleisesti. Valtionlainojen markkinavaihdon määrän kehitys Suomen osalta poikkeaa kuitenkin suuremmista euromaista, joissa markkinavaihto on kasvanut.
Likviditeetti eli hyvä vaihdettavuus on valtionlainamarkkinoilla tärkeää, koska se pienentää sijoittajille lainan hallussapitoon liittyvää riskiä. Parempi vaihdettavuus tarkoittaa pienempiä kaupankäynnin kustannuksia, jolloin yleensä likvideimmät eli parhaiten vaihdettavissa olevat lainat ovat sijoittajien suosiossa. Tyypillisesti likvideimpiä valtionlainoja ovat suurten ja parhaiten luottoluokitettujen liikkeeseenlaskijoiden lainat, joissa lainakannat ovat suuria ja joiden pohjalta käydään myös futuurikauppaa. Suomen valtionlainojen kannat ovat eurooppalaisittain pienehköjä eli likviditeetti eli ole samaa tasoa kuin esimerkiksi Saksan ja Ranskan lainoilla, vaikka päämarkkinatakaajat toimivatkin valtionlainojen likviditeetin varmistamiseksi markkinoilla antamalla niille osto- ja myyntinoteerauksia.
Likviditeetti eli hyvä vaihdettavuus on valtionlainamarkkinoilla tärkeää, koska se pienentää sijoittajille lainan hallussapitoon liittyvää riskiä.
Jos markkinavaihto Suomen valtionlainoilla vähenee, on markkinatakaajilla heikommat mahdollisuudet vastata sijoittajakysyntään kaikissa yksittäisissä lainoissa. Markkinatakaajilla on velvollisuus osallistua valtionlainojen huutokauppoihin, mutta niissä myydään usein tuoreimpia, viimeksi liikkeeseenlaskettuja lainoja suuremmissa (1 – 1,5 miljardin euron) erissä.
Jotta markkinatakaajilla olisi paremmat mahdollisuudet vastata kysyntään myös lainoissa, joiden liikkeeseenlaskusta on kulunut jo enemmän aikaa, Valtiokonttori aloitti tällä viikolla viitelainojen valinnaiset huutokaupat. Valinnaisuus viittaa siihen, että velvollisuutta osallistua ei ole ja tarjolle valitaan markkinatakaajien suositusten perusteella yksi tai kaksi lainaa, joita myydään tavanomaista viitelainahuutokauppaa pienempiä määriä (0 – 400 miljoonaa euroa). Näillä ehdoilla järjestettyinä huutokaupoissa odotetaan nähtävän lähinnä sijoittajalähtöistä kysyntää. Valinnaisia huutokauppoja järjestetään tänä vuonna noin joka toinen kuukausi eli hieman harvemmin kuin viitelainojen suurempia huutokauppoja, joihin markkinatakaajilla on osallistumisvelvoite.
Valinnaisissa huutokaupoissa myytyjen lainojen määrät löytyvät sekä taulukosta, jossa huutokauppojen tiedot ilmoitetaan sekä tilastoista. Torstaina 9.3. järjestetyssä ensimmäisessä valinnaisessa huutokaupassa 15.9.2028 erääntyvän lainan 2,9-kertainen kysyntä suhteessa tarjolla olleeseen määrään voidaan arvioida ilmentymäksi patoutuneesta kysynnästä. Ilmeisimmin ainakin tämän lainan osalta tarjottu viitelainakäyrän ”huolto” on täyttänyt tarkoitustaan.
Mielenkiintoinen avaus, jolle voi vain toivottaa menestystä.